monta aikaa

Moikka! Mun elämäni ensimmäinen 10. vuosipäivä mennä hurahti, pauttiarallaa kuukausi sitten. 

Oikeastaan vasta pari viikkoa sitten tajusin, että tämmöinen "suuri" etappi on mennä hurahtanut ohitse huomaamatta.

Empä tiedä uskalsinko vielä 8 vuotta sitten haaveillakkaan tällaisesta, tai oikeastaan en todellakaan uskaltanut. Enhän mä hitto vie uskaltanut vielä 7 vuottakaan sitten!! Kunnes sitten 5 vuotta sitten kaikki kääntyi ihan nurinkurin, siitä lähtien aika onkin vierähtänyt aivan silmän räpäyksessä. Voin vannoa muistavani sen päivän kuin eilisen. 

Teille siellä ruudun takana lienee herännyt kysymys, että mistä tässä nyt oikein on kyse..?

Noh, jospa selvitetään sitä vähän pidemmän kaavan kautta, luvassa siis kuvia sekä hurjan hauskoja muistoja viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Enjoy!

 Noniin, palataanpa ajassa 10 vuotta taaksepäin.. Pieni Jenny-Liisa -tyttönen sai koulusta juuri ennen lomaa paperinivaskan jossa kerrottiin kesän leiritarjonnasta Petäjävedellä ja lähialueella.

Silmään pisti viikonlopun mittainen Hevosenhoitoleiri. Kavereiden kanssa suunniteltiin kuinka olisi kivaa mennä yhdessä heppoja hoitamaan, vaikkei mitään varsinaisia "hevospaarman" pureman saaneita heppatyttöjä vielä oltukaan. Siitä päivästä lähtien kotona sitten ruinattiin ja ruinattiin kunnes saatiin tahtomme läpi. Ja voi sitä jännitystä, kuukausia ennen leirin ajankohtaa ja varsinkin leirin alkamispäivänä! 

~ Kokkomäen talli, vuodesta 2004.. ~

Leiri alkoi ja majoituttiin aittoihin. Tutustuttiin sekä paikkaan, sääntöihin, ohjaajaan ja niinikään muihin leiriläisiin sekä tietysti tilan eläimiin. Syötiin hyvää ruokaa ja niin edelleen.  

Puuhailtiin sitä sun tätä, mitä ikinä ohjaaja pyysikään meitä tekemään, ja me teimme. Olimme niin suunnattoman onnellisia siitä, että meidän annettiin tehdä jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa. Leirin ohjelmaan kuului mm. pieneläinten ja hevosten hoitoa, tallitöitä, leikkejä, ratsastusta ja ehkä jopa jonkin näköinen leirikilpailu. Kaikkea tapahtunutta en todellakaan muista, mutta siitä voin olla varma että äidit ovat saaneet sunnuntai-iltana kotiin väsyneitä, mutta niin onnellisia lapsia. 

t. Löpö-Liisa

Tällä kaavalla jatkettiin ensimmäiset vuodet, tietysti ohjelman sisältö vaihtui leireittäin, mutta pääpiirteettäin se pysyi samana vuodesta toiseen ja edelleenkin. 

Mieleenpainuvin leiri, 2007 toukokuussa oli ohjelmaltansa hyvin saman kaltainen, mutta "konkareina" päästiin tottakai jo enemmän ratsastamaan ym. Meitä oli 5 leiriläistä; minä ja silloiset parhaat kaverini Sara ja Petra sekä kaksi vierasta tyttöä Keuruulta - Neea ja Aliisa. 

Tultiin alusta asti kaikki hyvin juttuun ja leirin mittaan etenkin Aliisan kanssa ystävystyttiin niinkin hyvin, että jatkettiin yhdessä leireilyä tulevina vuosina. Samalla kasvettiin tavallaan yhteen ja oltiin kuin paita ja perse. Siskokset. Parhaat kaverit. 

♥ AB

2008 talvella alettiin käymään viikonloppuisinkin puuhailemassa ja auttelemassa Kokkomäessä. Meistä alkoi muodostumaan kirjotusvirheen mukaisesti "tallityäriä" joka muuttui kieron huumorintajun ansiosta "tallityriksi". 2009 toukokuussa leireiltiin yhdessä viimeistä kertaa leiriläisen roolissa, syksyllä oltiinkin itse jo eräänlaisia "vetäjiä". Eli kehitettiin ohjlemaa muille lapsukaisille valvovan silmän alla. Tämä jos mikä oli aivan mahdottoman suuri kunnia. Jännitettiin hurjan paljon ennen ensimmäistä leiriämme, suunniteltiin ohjelma ja aikataulu tarkasti paperille jne. Todellisuudessa jäi vain yritykseksi noudattaa aikataulua, kuitenkin hyväksi sellaiseksi. Ensimmäinen "oma" viikonloppu sujui muitta mutkitta uudessa roolissamme. Oltiin superilosia tyttöjä sen jälkeen! :-) Heppaleirien veto 2-3 kertaa vuodessa olikin sitten seuraavat 3 vuotta meidän heiniämme. Parhaamme mukaan aina yritettiin opettaa ja viihdyttää leiriläisiä, pienoiset riidatkin saatiin aina setvittyä.

Kotirinne

Joskus toki leiriläiset saattoi miettiä, mitä meidän "vetureiden" päässä oikein liikkuu. Mutta kyllä me itsekin leiriläisinä sitä mietittiin ja tultiin siihen tulokseen että veturit on enemmän tai vähemmän hulluja :-D

2010 meidän (minä JK ja AB) tallityrän rooliin alkoi kuulumaan myös vaellusleireillä avustelu. Lähinnä siis keksittiin ohjelmaa porukalle silloin jos oli tylsää tai veturilla oli muuta menoa. Vaelluksilla ei itse oltu mukana ratsain, joskus lähdettiin avuksi Rahikkalaan tekemään aitauksia tai muualle tutkailemaan metsäpolkujen kuntoa. Ravitallin puolella hoidettiin Jounin ja Anitan apuna juoksijoita sekä hoidettiin pieneläimiä ja mäellä asustelevat hevoset. Astutuspuuhissakin oltiin lähes aina apukäsinä, yleensä viihdyttämässä varsallisen tamman varsaa. Omia varsuleita kesytettiin myöskin päivät pitkät norkoilemalla niiden kanssa laitumella. Niin ja pidettiin hauskaa ja nautittiin ihan vaan tälläisistä pienistä, mutta silti niin tärkeistä hommista. :-) Keksittiin vuosien varrella myös vaikka ja mitä hauskoja juttuja, kuten uusi peli: LANF = lantagolffi. :--DD

pontus ♥

pirtuari ♥

K.T. Manteli ja Tänttärä

Viimeisiin neljään vuoteen on mahtunut niin hurjan paljon tapahtumaa Kokkomäessä, ettei mitenkään edes voi muistaa kaikkea. On sattunut ja tapahtunut, törmätty susiin, pudottu hevosen selästä, metsästetty karanneita hevosia, "ratsutettu" nuorukaisia, kierretty erinäisissä tapahtumissa hevosten kanssa sekä ihan vaan oltu ja tehty töitä Kokkomäellä. Ja mikä omituisinta, opittu laittamaan ruokaa kymmenille ihmisille.. Kaikkeen sitä hevosenhoitajana joutuukin ;-D

 

 

Aati eka kertaa ratsuna.

Voiveikko.

Edit ♥

Veturin hommissa!

 

 

Tamtam ratsuna, ensimmäistä kertaa. Huippufiksu lapsi ♥

Roope.

 

 

 Lähes sanattomaksi vetää, kuinka luottavaisin mielin on Anita ja Jouni antanut tehdä lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä tuolla mäessä. Töitä on aina riittänyt ja iloista mieltä sitäkin enemmän. Kukapa nyt viitsisi kieltäytyä menemään sellaiseen työpaikkaan, jossa saa tehdä omassa rauhassa ja iloisin mielin. Silläpä tänäpäivänäkään ei tarvita kuin yksi puhelu, joka voi muuttaa suunnitelmat täydellisesti. Enhän mä nyt hyvänen aika kaiken tämän jälkeen voi sanoa "ei" jos on oikeasti hätä ja itsellä vain pienikin mahdollisuus lähteä auttamaan. 
Toivottavasti homma pelaa samaan tapaan vielä toisetkin kymmenen vuotta! - mieluusti jopa enemmänkin ;-)

maantieajot Petäjävedellä 6.9.2014

Siispä, kiitos kaikesta Kokkomäen porukalle ♥ On ne vaan parhaita!