hyvä fiilis

Morjestapöytään kaverriit, mitä teille kuuluu? Mulle kuuluu vain hyvää, vaikkakin oon vähän kipeenä. Mutta siitä huolimatta mulla on kaikki hyvin niinkauan kun ei tartte puhua pitkäjaksosesti saatika hengästyä tai yskiä. Harmi että alavalinta on hitusen väärä, ainakin hengästymisen ja yleisen tukehtumisen suhteen. Mutta noinniinkun muuten elämä vaan hymyilee, hauska tunne kun kaikki on vaan hyvin. Sanottaisiinko, että tässä ei juurikaan mitään valittamisen aihetta ole! :-)

Mistähän sitä alottaisi, hmm.. Mistä ylipäätään höpisin viimeksi? Niin ja milloin höpisin viimeksi? 

Päässä pyörinee juuri nyt kaksi kysymystä; Ensinnäkin onko mun elämässä liikaa ohjelmaa? ja toisekseen onko muhun iskemässä dementia? 

Aivan! Siitä on kymmenisen päivää kun viimeksi höpöttelin, koulunkäynnin kamaluudesta ja siitä mitä viimeisen kuukauden aikana Suomessa ollessani olen puuhaillut. No mutta entäpä sen jälkeen? 

Toden totta viimeviikolla pidin toosi pitkän viikonlopun johon piti sisältyä vain liiketoimintasuunnitelma, shoppailua, tessa, äiti, mötköttelyä, heppailua maantieajoissa sekä yhdet 18veesimpalot. Ja mitä siihen todellisuudessa sisältyi? Keskiviikko-iltana mötköttelyä, torstaina extemporee reissu Kokkomäkeen kengittäjän avuksi = kiirettä ja kengittämistä, illalla jälleen mötköttelyä, perjantaina "oikeaan" kotiin paluu, tessa, koulukaverit sekä illanistumista paikallisessa toisten kavereitten kanssa, lauantaina työpäivä Kokkomäessä = aamutalli, kiirettä yksin miljoonan hevosen kanssa, itkupotkutuskastumisia, maantieajoihin pakkaamista, reissaamista Kokkomäki-Petäjävesi-Kokkomäki, maantieajot sekä illan kruunaama 2,5h Urrian vaellus muutaman hevosvoiman voimin. Lauantai-iltaan - sunnuntai yöhön ja aamuyöhön sisältyi sitten ne hurjat 18veesimpalotkin.

Siiri sekä Söpöliisa ja Humanoidihugo oli hyviä tsemppareita, vaikka meinaskin iskeä epätoivo lauantaiaamupäivällä. Onnea on tommoset kissakaverit ♥

 

Tallikaverit Sinnamon & Pinola.

Voitto kotiin! selästä-luokassa, askellajina piti olla ravi mutta taisipa osallistujat tehdä pienen muutoksen ohjelmaan ja näyttää kuinka kovaa ne putet pääsee kintuistaan laukalla, häähää ;-)

Kuva: Satu Nieminen

Vaelluksen huipennus; täyttä laukkaa tälläsissä maisemissa. Tämä jos mikä oli sitä oikeata sielunhoitoa. Onni on olla heppatyttö ja töissä niin mahtavassa työpaikassa, josta tekee satakertaa paremman ykkösluokan työkaverit ♥

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liiketoimintasuunnitelma unohtui, mutta kyllähän sitä ohjelmaa siinä olikin muutamalle päivälle enemmän kuin tarpeeksi. Rallien jälkeen taisin vannottaa sitäkin, että vasta ensivuonna ralleissa tulee kuuloon seuraava uneton yö, taisipa kuitenkin sekin lupaus tulla rikotuksi.. Edelleen tuntuu olevan univelkaa siitä 38h valvomisesta lauantain ja sunnuntain ajalta. Mutta kyllähän se siitä, aikanaan ;-) Vaikka viikonloppu olikin fyysisesti hitusen verran rankanlainen mutta oli mitä suurin ilo tulla tänne heppalaitokselle takaisin nukkumaan ja tavallaan virkeänä aloittamaan uuden viikon haasteita, normaalia tallielämää, yrittämisen näyttöä (joka muuten mennä päsähti läpi, eli "vaikein" osio tästä koulusta takanapäin!!) sekä tämänpäiväistä huutokauppaa.  

Jahhha, nyt iski kunnon innostus runosuoneen, mutta eipä tuo kai pahitteeksi välillä ole! Palaillaan astialle kun seuraavankerran on jotain muuta höpöteltävää kun heppalaitoksen asiat :-)) 

Auf Wiedersehen!