Kolme Kotia

Heippahei taas. Oon viimepäivinä pohdiskellut ajankulukseni kaikenlaisia, elämässä kummastuttavia asioita. Oon pohtinut aivan turhia, mutta myös näitä ei niin turhiakin asioita ja tajunnut paljon kaikkea, mitä en ennen välttämättä ollut edes ajatellut tällä tavalla, kuten vaikka se että mulla on kolme kotia. Kodit äitin ja iskän luona Petäjävedellä, ja kotihan se tavallaan on tämäkin opiston kälyinen kullero-asuntolan huone numero 1.

Ykköskoti mulle on kuitenkin aina ollut se, missä äiteen kanssa asun. Oon koko ikäni asunut äiteen kanssa kaksin, jollei lasketa sitä että joskus tositosi pienenä, eli suunnilleen vauvaiässä ainakin viikonloppuisin äiteen kanssa lähdettiin isukille majailemaan. Vaikka mun porukat onkin eronnut, se ei haittaa mua ollenkaan, koska en oikeestaan osais kuvitella meitä kaikkia saman katon alle, en oikeestaan edes haluais asua molemman vanhemman kanssa samojen seinien sisällä. Joo pitäkää vaan outona, mutta musta on just jees että on monta kotia, joista voi valita missä haluaa olla.

Koti äiteen luona on mulle se koti, jossa yritän rauhottua, olla Tessan kanssa, nähdä sukulaisia sekä kavereita sekä mökkeillä mahdollisuuksien mukaan. Mutta se on myös se koti josta mun on tietyllä tavalla helpoin lähteä, jos pyydetään vaikkapa töihin tai reissaamaan jonnekkin. 

 

 

Ns. Kakkoskoti on iskän luona, Ylä-Kintauden rauhassa oikeasti maaseudulla - kaukana Petiksen suurkaupungin  taajaman pölyistä, jossa äitee asustaa. Vaikka sanoinkin kakkoskoti, niin se on vähintään yhtä tärkeä paikka mulle kuin tuo koti äiteen luonakin. Paino sanalla vähintään. Isukilla oleminen tarkottaa mulle oikeesti rauhottumista heppatytön kiireiltä ja huolilta, useimmiten pitkään nukkumista, myöskin sukulaisten näkemistä, ulkoilua ja yleistä rentoutumista. Joskus saatan myös käydä heppailemassa "läheisellä" tallilla Kalino-vuoniksella. Moni ei uskokkaan kuinka nautin siitä kun pääsen yksikseni tai Tessan kanssa samoilemaan ympäriämpäri "yykoota", siinä vaan on sitä jotain rakasta mulle ♥.

"Kotihan se on tämäkin"-koti sijaitseekin sitten oikeasti kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta. Ypäjällä. Hevosopistolla. Kullero-asuntolan ykköshuoneessa. Hurjan vaikeetahan tätä on ajatella, saatika sanoa kodiksi, mutta karu totuus on se että siellä missä sä asut on myös sun koti. 

Täällä on koti jossa on hepat vaikka niitä on tuolla keskisemmässäkin suomessa ihan mielin määrin ja tämä on se koti, josta on kaikista vaikeinta lähteä yhtään minnekkään. Toisin sanoen tämä on koti, jossa on jumissa. Tää on myös se rajoitetuin koti, koska täällä asuvia koskee niin monet erilaiset säännöt joita on toteltava, tai tulee satikutia. Täällä on koti josta voi lentää pihalle, jos ei osaa käyttäytyä. Kuulostaa aika karulta muuten :-DD Ja mikä parasta, täällä on koti jossa ainakin minä oon oppinut arvostamaan kotia äiteen luona. Sitä paikkaa, jota en osannut arvostaa vielä siellä vakituisesti asuessani. 

 

 

Tässäpä tämmöstä pientä asiaa pitkästä aikaa, mitäs tykkäsitte, vai vaivauduitteko edes lukemaan?  ja muistakaahan että edelleen otan avosylin vastaan postausehdotuksia. :-)

- moooo