"mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen.."

Voi kun se menisikin noin. Olisin happy, tositosi happy. 

Viime viikko tosiaan vierähti tupamäessä tuohon tapaan, toisille ne hitusen venähtäneet (lue: tahallaan venytetyt) työpäivät saattaisi olla katastrofi mutta mulle se oli kuin lomaa. Sain taas hyvän rytmin elämälle ja elämä hymyili vaikka meitä koettelikin kaikenmaailman Einot sun muut säänvaihdokset, kylmyys ja kura.

Pikiboyn kanssa lenkkeiemässä.

Sunnuntaina apauttiarallaa tunti ennen opistolle lähtöä alkoi armoton ärsytys - väsytti, vitutti, ei kiinnostanut. Junassa ensimmäisenä konduktööri alko pätemään mulle ja salaa mielessäni toivoin että se olis heittänyt mut pihalle ja oisin voinut jäädä Keski-Suomeen. Mutta ei, keksin kuitenkin keinot, mullehan konkat ei ala vittuilemaan :-)

aurinkokin uskaltautui esiin parina päivänä, yksi aamu oli valkea maa, vettä/räntää tuli liian monena päivänä ja sunnuntaina Eino kävi kylässä, vei sähköt ja teki säästä aika mielenkiintosen.

Koulussa taasen hurjan rankkaa; 4 päivää löysäilyä ja perjantaina vapaa. Määränpääksi Ylä-Kintaus ja isukin hellään huomaan viikonlopuksi. Huilimaan ja rentoutumaan, ihan kunnolla pitkästä aikaa :)
Nyt täytynee kuitenkin jatkaa Sydämen asialla parissa ja hakea teekuppi käteen ja yrittää selättää tämä sarastava lunssanpoikanen. Moikkelismoi!